(http://www.intokustannus.fi/kirja/paivapartio/)
Ensimmäisestä osasta tuttu juonittelu ja partioiden pomojen järjestämä peli jatkui myös tässä kirjassa. Kirja koostuu kolmesta eri osiosta, joista ensimmäisessä Pimeyden noita Alisa menettää maagiset kykynsä taistelussa. Hänet lähetetään Artekin leirikeskukseen lomalle keräämään energiaa. Leirillä Alisa tutustuu komeaan Igoriin ja heidän välilleen kehittyy voimakas rakkaus. Viimein he oppivat, mitä todellinen rakkaus voi olla. Kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin Alisa on kuvitellut. Hänelle selviää, että Igor on Valon palvelija, joka on menettänyt myöskin voimansa samassa taistelussa kuin Alisa. Tunteet kuohahtavat pintaan. Heidän rakkautensa on häpeällistä, täysin suvaitsematonta. Eivät veriviholliset voi olla edes ystäviä keskenään, saati sitten rakastavaisia.
Igor haastaa tunnekuohussa Alisan kaksintaisteluun, joka ei pääty hyvin kummankaan näkökulmasta. Alisa saa nopean surmansa, ja Igor joutuu kärsimään seuraukset. Hän ei halua enään elää, kun on menettänyt ainoan, jota on koskaan rakastanut.
Seuraavan osan tapahtumat tuntuvat aluksi olevan kuin toisesta kirjasta, kuin kirjailija ei olisi keksinyt kuinka Alisan ja Igorin kohtauksen jälkeen olisi pitänyt jatkaa. Siinä on jälleen käynnissä mittava operaatio. Mutta onneksi viimeisessä osassa palataan jälleen alun tapahtumiin ja nidotaan sulavasti nämä kaksi operaatiota yhdeksi kokonaisuudeksi. Myös edellisen kirjan tapahtumat on otettu huomioon, kun pohditaan teorioita, kuinka päälliköt ovat pelin juonineet. Partioiden välistä jatkuvaa taistelua verrataankin osuvasti shakki peliin, jossa poistettujen nappuloiden tilalle tulee aina uusia.
Aivan lopussa ollaan oikeudessa Inkvisition edessä pohtimassa, kuinka Igoria tulisi rankaista Alisan kuolemasta, ja kenen syy se todellisuudessa oli. Oliko Pimeyden palvelijoiden päällikkö juoninut koko tapahtumaketjun omaksi edukseen? Lopussa vakuutetaan, että kukaan ei ole syyllistynyt mihinkään suurempaan projektiin, joka voisi tuhota pysyvästi Pimeyden ja Valon välisen tasapainon. Sitä minä en kuitenkaan usko, vaan luulen, että seuraavissa osissa Pimeys todella toteuttaa suunnitelmansa. Tai ehkä pimeydällä ei enään ole syytä tehdä sitä, sillä ovathan he saaneet mitätöityä Valon suunnitelmat.
Mielestäni jälleen oikein toimiva kirja, joka kyllä paikoitellen saa lukijan pään sekaisin. Kaikki se kieroilu ja ovela juonittelu menee aluksi aivan yli, mutta lopussa jokaiselle pienellekkin yksityiskohdalle saadaan selitys. Teoriat ovat siis todella pitkiä, ja monitahoisia. Uskallan väittää, että ei ole ainakaan ennalta arvattava. Mitenkään lukija ei voi tietää, miten kirja päättyy, ja kenen eduksi juonittelu todella kääntyy.
Lukunäyte:
Koska rakkaus on Valon ja Pimeyden yläpuolella.
Koska rakkaus ei tarkoita seksiä, yhteistä uskoa tai ''yhteistä taloudenpitoa ja lasten kasvattamista''.
Koska rakkaus on voimaa.
Eikä sillä ole mitään tekemistä Valon ja Pimeyden, ihmisten ja Muihin kuuluvien, moraalin ja lain tai kymmenen käskyn ja Suuren Sopimuksen kanssa.
Ja rakastan sinua kaikesta huolimatta, senkin kusipää, Valoa palveleva pölvästi, hyväntahtoinen hölmö, luotettava älykääpiö! Kaikesta huolimatta!
Lue myös: Yöpartio
Päiväpartio
+ ainakin 3 vielä suomentamatonta kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti